Helppokäyttöinen, turvallinen ja aikuisen hallittavissa. Whim on kätevä valinta lapsen matkalipuksi, sillä yhdestä sovelluksesta löytyy kaikki tarvittava. Kysyimme kahdelta lapsiperheeltä, millaista lasten on ollut käyttää Whimiä. Lukas, 5, ja Egor, 12, pääsivät vastaamaan.

Jos lokakuussa kuusi vuotta täyttävä Lukas saisi valita, hän kulkisi aina junalla. Bussi tuntuu hankalalta, sillä hän pitää vauhdista. Sen sijaan superpikajunalla, kuten Lukas itse junaa kutsuu, pääsee minne vain.

Tuore eskarilainen kulkee vanhempiensa kanssa eskariin jalan, sillä päiväkoti on kävelymatkan päässä kotoa. Lukas, kolmevuotias pikkusisko Maya ja vanhemmat Annika Lehtonen ja Sebastian Salazar asuvat Kauniaisissa.

– Meillä ei ole omaa autoa. Käytämme Whimin viikonloppuautoa, ja tilaukseen kuuluu HSL:n kausilippu. Aika paljon kävelemme esimerkiksi harrastuksiin, sillä ne ovat lähellä. Kesällä menemme futistreeneihin pyörällä tai kävellen, talvella tai huonolla ilmalla saatamme kulkea pysäkinvälin bussilla, Annika Lehtonen kertoo.

Junat ovat tulleet Lukakselle tutuksi, sillä koko perhe käyttää liikkumiseen Whimiä. Lapsilla ei ole puhelimia, mutta omalla käyttäjätililllään Annika Lehtonen voisi ostaa tilauksensa ohella lastenlippuja. Perhe muutti puolitoista vuotta sitten Suomeen Meksikosta.

– Meksikossa auto oli välttämätön, ja olimme jo kypsiä sen sitovuuteen. On ollut vapauttavaa sekä lapsille että meille, ettemme ole enää kiinni ruuhkissa. Meksikossa lapset eivät kulkeneet juurikaan julkisilla, ja heistä on ollut kivaa päästä Suomessa niillä liikkumisen makuun. Lasten mielestä se on tosi siistiä.

Eskarilainen harjoittelee liikkumista pikkuhiljaa

Annika Lehtonen arvelee, että ekaluokan kynnyksellä on aika hankkia Lukakselle oma puhelin. Koululaisena edessä on todennäköisesti myös koulumatkojen kulkeminen itsenäisesti. Vaikka Lukas ei käyttäisi Whimiä heti itse, ladataan sovellus harjoitusmielessä myös hänen puhelimeensa. Toisella tai kolmannella luokalla voikin olla jo aika omalle kuukausilipulle.

– Jos kuljemme yhdessä jonnekin, voimme jo alkaa harjoitella sovelluksen käyttöä. Myöhemmin tulevat ajankohtaisiksi itsenäinen käyttö ja esimerkiksi karttaominaisuuden opettelu, Lehtonen sanoo.

Sovelluksen ensimmäinen ruutu on Lehtosen mielestä varsin intuitiivinen, sillä painamalla isoa W-kirjainta etenee jo kuvakkeisiin. Pienemmälle lapselle julkisen liikenteen lipun valinta voi vaatia vielä harjoittelua.

– Lapset ovat kuitenkin aika eri sukupolvea kuin me vanhemmat. He eivät ole joutuneet opettelemaan siirtymää paperilipuista mobiiliin, sillä he ovat eläneet vain tätä aikaa. Lapset swaippaavat ja lukevat kuvakkeita. Whimin käyttöliittymä on visuaalinen, joten voisin kuvitella, että lapsi pärjäisi sovelluksen käytössä aika nopeasti yksin.

Koululainen kulkee jo yksin matkalippu taskussaan

Annika Lehtosen mielestä Whimin etu on se, että kaikki kulkuvälineet löytyvät samasta sovelluksesta. Varsinkaan lapsille ei olisi hänen mielestään järkevää, että sovelluksia olisi käytössä useita. Lehtosen perheelle Whim on ensisijaisesti liikkumissovellus, ei pelkkä bussilippu.

Samaa mieltä on Ruslan Gainutdinov, jonka koko perhe käyttää Whimiä. Ensin Whimiin tutustui Ruslan, ja kun sovellus kävi tutuksi, päätyivät käyttäjiksi myös puoliso Maria Ozerova ja perheen 12-vuotias poika Egor.

Toisin kuin Lukas, kuudennella luokalla oleva Egor kulkee kouluun ja harrastuksiin yksin. Venäjältä kotoisin olevan perheen poika on käynyt Suomessa koulua puolitoista vuotta. Aluksi hän kulki alakouluun junalla, mutta on sittemmin vaihtanut hyvällä säällä pyörään.

– Lipun ostaminen Whimillä on mielestäni helppoa. Saatan matkustaa isäni työpaikalle junalla ja ostaa lipun Whimillä. Alussa piti vähän katsoa, miten sovellus toimii, mutta yksin liikkuminen ei ole silti ollut vaikeaa, Egor sanoo.

Ozerova-Gainutdinovien perheellä ei Lehtosten tapaan ole omaa autoa, ja siksi Whim ja julkinen liikenne ovat muotoutuneet perheen pääasialliseksi tavaksi liikkua. Koko perheen voimin Whimiä on käytetty lomamatkoilla esimerkiksi Turussa ja Tampereella, ja Maria Ozerova kulkee kotoa Pohjois-Haagasta töihin Helsingin keskustaan useimmiten junalla tai bussilla.

– Jos olemme lomalla tai palaamassa kotiin ravintolasta tai ystäväperheen luota, saatamme käyttää Whimin kautta takseja. Helsingin julkinen liikenne on niin hyvä, ettemme useinkaan tarvitse autoa. Joskus vuokraamme sellaisen. Meillä on kokemusta venäläisten ja eurooppalaisten kaupunkien liikennejärjestelmistä, ja niiden rinnalla Helsinki ansaitsee kiitoksen, Ruslan Gainutdinov sanoo.

Vanhemmat pysyvät Whimin käytöstä perillä

Bussilla Egor ei mielellään kulje kouluun, sillä reitti on junaa hankalampi muistaa. Junalla matka on yksinkertainen: kaksi pysäkinväliä. Vaikka pojan sovellus on yhdistetty isän sähköpostiin ja korttitietoihin, Egor saa liikkua yksin varsin vapaasti.

– Ei minun tarvitse seurata, missä Egor menee. Tärkeintä on, että hän kokee olonsa turvalliseksi. Pidän toki siitä, että tiedän kaiken olevan kunnossa. Tiedämme, että Suomessa lapset ovat aika itsenäisiä, ja myös Egorilla on täällä vapautta liikkua. Tietenkin yhä autamme häntä, Gainutdinov kertoo.

Minne Lukas ja Egor sitten matkustavat mieluiten? Lukas kertoo lempikohteensa olevan Green Hippo, kahvila Helsingissä. Perhe on käynyt siellä syömässä, ja hän pitää vihreästä. Annika Lehtonen nauraa ja selventää, että jos perhe käy Helsingin keskustassa, kohteena saattaa olla esimerkiksi brunssi tai museo.

– En tee kyllä matkalla muuta, kuin katselen taivasta. Kun me mennään pikajunalla, katson telkkaria iskän puhelimesta. Yleensä Lego Ninjagoa, Lukas kertoo.

Jos taas Egor saisi päättää, Whimillä pääsisi käymään Rovaniemellä joulupukin luona. Hänellä on Whimille myös kehitysehdotus:

– Sovellukseen voitaisiin lisätä lentokoneet, Egor nauraa.

Share